Mustakaapu Ja Valkokaapu
Tykkään teidän maailmasta
Omassa ei ole mitään
Aurinko oli niin kaunis kun se keväällä tuli esiin
Ja minä ihmettelin miten minä olen joskus voinut katsoa sitä apaattisin silmin
Mutta just sitten se taas tuli, se oli takaisin
Siinä sitä oltiin, siinä joku makasi
Näin jonkun sängyssä, joku hahmo
Se oli toinen minä joka oli jäänyt siihen, en tahdo
Sinä puhuit siitä miten minä niin selkeästi muutun
Sinä olet kyllä ainut joka huomaa, joka ruksaa joka ruudun
Nyt minä jään taas odottamaan päivämäärää
Kun pääsen taas paistattelemaan päivää
Työ silti kutsuu olen opettajan virassa
Jos en sinne ilmesty niin kukaan ei saa kokemusta
Eli pakotan itseni ylös sängystä
Kroppa kankea nousee kuin hissillä
Pyöräilen poispäin Norra Mälarstrand:ia
Näen ukkeleita vanhoja ja valkoposkihanhia
Vesitipat kohtelee tylysti minun poskia
Laimentaa jossain määrin minun huonoa vointia
Perillä huomaan tänään on speciaalijärjestelyt
Keskittymiskyvyn täytyisi siis olla selkiintynyt
Oppilaan mummo on tänään mukana
Ja hän käskee että pistä lapsi istumaan kunnolla
Minun tuntuu täysin turhalta seisoa siinä
Kamala olo, rillit vetisinä
Vahva purkka suussa joten kuten selviän siitä
Mutta kun pääsen kotipihalle mitkään konstit ei riitä
Mä olen mustakaapu
Siksi pysyn piilossa.
Tulen esille kun jäljellä on vain hiillosta
Viillosta ei valunut verta eikä mitään
Itkit ja pystyin olla kuulematta sitäkään
Kauanko tätä kesti
Kauanko olin poissa
Ja oletko sillä aikaa piiritelly toista
En kestä ajatusta, tarvin lievitystä,
Nyt täytyisi äkkiä päästä pois tätä viettämästä
Sinä tukit oven just kun olin lähdössä
Sanoit "Stop sinähän et ole mihinkään lähdössä
Sinä olet se, minun viimeinen linkki
Teidän maailmaan ja sinä tunget minulle tsemppiä
Iltamyöhään kun sinä kerroit sen
Sinä teit hyvää jälkeä
Taas kertaalleen sanoit et minun täytyy jaksaa
Vaikken millään jaksaisi jatkaa
Sinä hieroit minun hartioita
Huomasin että kyllä täällä on muita
Sinä olet minulle hirveän tärkeä
Koska sinä teet hyvää jälkeä
Autor(es): Iiris Viljanen, Robin Molin
