Soitin sulle sanoakseni en mitään
Kello kaksi yöllä hoipertelen kotia kohti
Ei avaimia missään, ne taas johonkin unohdin
Istun porttikongin viereen kadulle ja päätä puistan
Tuskin muistan nimeäni, silti numerosi muistan
Mä vain soitin sulle sanoakseni en juuri mitään
En kai herättänyt, etkai suutu, jos sua näin häiritään
Soitin sulle kertoakseni en mitään uutta
Mulle kuuluu sitä samaa, siis ei muuta kuin kurjuutta
Ja mä tarkoitan sitä sydämeni pohjasta
On jo iltapäivä, silti vielä sängyssäni makaan
Mietin sinua, siis en syntejä syviä ainakaan
Tuijotan taas puhelinta, mietin miksi edes koitan
Unohtaa sun numeros, kun kuitenkin taas siihen soitan
Mä vain soitin sulle sanoakseni en juuri mitään
En kai herättänyt, etkai suutu, jos sua näin häiritään
Soitin sulle kertoakseni en mitään uutta
Mulle kuuluu sitä samaa, siis ei muuta kuin kurjuutta
Ja mä tarkoitan sitä sydämeni pohjasta
Kello neljä yöllä hoipertelen kotia kohti
En tiedä miks mun jalat silti ovelles mut johti
Soitan summeria, toivon, et ees hetkeksi saan päästä
Jos et vastaa, tiedän hyvin, molempien aikaa säästät
Mä vain soitin sulle sanoakseni en juuri mitään
En kai herättänyt, etkai suutu, jos sua näin häiritään
Soitin sulle kertoakseni en mitään uutta
Mulle kuuluu sitä samaa, siis ei muuta kuin kurjuutta
Ja mä tarkoitan sitä sydämeni pohjasta
Mä vain soitin sulle sanoakseni en juuri mitään
En kai herättänyt, etkai suutu, jos sua näin häiritään
Soitin sulle kertoakseni en mitään uutta
Mulle kuuluu sitä samaa, siis ei muuta kuin kurjuutta
Ja mä tarkoitan sitä sydämeni pohjasta
Autor(es): Anna Karjalainen, Kaisa Karjalainen
