Kaiho de Gracé
Talven selkä käy jo kumaraa
Maalis huhdiksi kallistuu
Routainen ruotokin jo sulamaan
Valoa vasten luhistuu
Saapuu lumen jälkeen linnut etelän
Kunnaille vehreyttä laulamaan
Ja viimein tuntuu että selätän
Hartiat huolten lattiaan
Mut kuolen tai en
On kaipuun määrä tasainen
Oksain haaraan nousee pesät kottarain
Vihreys torppaa suojaamaan
Vaan miks säilyy juonteet otsallain
Ei käy hymy kuoppaa kaivamaan
Kuolen tai en
On kaipuun määrä tasainen
