Tulva
Ajelulla puutaloja
joissa on onnelliset asukkaat
Osoiteltiin, tuo voisi olla meidän
Autoja nyt seisahtunut
Kaduille vesi ne on saartanut
Loppu tää on
mut ei maailman, mä tiedän
Kaupunki tulvii
Kaupunki tulvii
Hukuttaen mukanaan eilisen
Kohistessa sadekuuron
et kuule kun kerron, sun jälkeesi on
yksinäisyys pahempaa kuin koskaan ennen
Kaupunki tulvii
Kaupunki tulvii
Huuhtelee katujaan
pesee pois muistojaan
Kaupunki tulvii
Kaupunki tulvii
Hukuttaen mukanaan eilisen
Meistä ei enää
jäljellä mitään
Päivässä haihtuu
toiseksi muuttuu
Se vihloo ja syö
Joka ytimeen
asti käy yksinäisyys
Tänäänkin minä luovutin
annoin sen nylkeä mua
Ajelulla puutaloja
