Kipu Katoaa
Nää varmaa miettii miks mä oon vitun diipeis kasvoin piireis mist
Koht on arkust tai ympäril tiilei
Oon pihi sä tee siis et psykoottise kylmä viileit nähny ihan liikaa hyvä jos nukkuu ilman iisei
Mut karkit ei mee tasan elämä on tälläst en oo nähny kulta lusikkaa
Ja koulus muistan välkät mutten valita ku ämmä päästä kyyneleen väljä
Varsinki ku sain soittoo isobroidin kämpäst Lepää rauhas
Toivon et kaikki on paremmi sä opetit et nois piireis ei kutsuta ketään kaveriks
Oot tavara tai paperi oot huippu jätkä saletist
Mutku ei oo mitää ni sä oot muita alempi, niin petaa ku makaa, siks varmaan joudut valvovaan
Sä olet mitä syöt ja sä syöt mitä tarjotaan
Karma peräs varjostaa ei sitä pääse karkuukaa sä odotat ja odotat et kipu pois jo katoaa
Kipu katoaa kipu kipu katoaa
Kipu katoaa kipu kipu katoaa
Se katoaa tai ainakin toivo, ku ei kaikki haavat parane pelkästää hoidol
Kipu katoaa kipu kipu katoaa
Kipu katoaa kipu kipu katoaa
Se katoaa tai ottaa sust voiton, pidä kylmänä pääs ja pysy pelosta loitol
Oon sisältä kuollu mut toivon vielä elossa ku elän keskellä
Synkkyyden ei kuolema enään pelota, mihin ollaan menossa kun ennen oltiin vedossa
Mut kaikel on veronsa elämää tääl kuolemast erota
Ihan liikaa surunsoittost skidei ilman vanhempii
Eikä se mee nii et niist tulee vaa muita vahvempii
Toiset luovuttavat vaik vois yrittää ihan salettii ku ihan liian moni ampunu aivonsa tapettii
Hietaniemi malmi taas yks kynttilä syttyy
Vaik elämä antaa rystyy nosta se pääsi pystyy ilman lyhtyy kohti syksyy
Mihin liene kaikki yhtyy ei elämä kaadu töyssyy (tai varjosyrjä hyppyyn)
Kipu on vaan tunne ja mä oon varmaan tunnevammane ku hiljaa
Muiden keskellä sisällä mä kannan sen tai sitten vaan pois
Hävii aikana annan sen sä meet läpi kivisen tien vai tietä siellä raivaten,
Kipu katoaa kipu kipu katoaa
Kipu katoaa kipu kipu katoaa
Se katoaa tai ainakin toivo, ku ei kaikki haavat parane pelkästää hoidol
Kipu katoaa kipu kipu katoaa
Kipu katoaa kipu kipu katoaa
Se katoaa tai ottaa sust voiton, pidä kylmänä pääs ja pysy pelosta loitol
Autor(es): Atte Toikka